Asunnottomuus ei poistu vain asuntoja lisäämällä, tarvitaan myös riittäviä sosiaali- ja terveyspalveluja

Asunnottomuutta ylläpitävien ja siihen johtavien tekijöiden, kuten päihde- ja mielenterveysongelmien, hyvään ja riittävään hoitoon on kiinnitettävä enemmän huomiota, käy ilmi tuoreesta Asunto ensin? Asunto vain? -selvityksestä.

Päihdeasiamiestoiminnan kehittämis- ja edunvalvontakoordinaattori Riikka Perälä EHYT ry:stä selvitti asunnottomuudesta kärsineiden palveluiden käyttöä ja niihin liittyviä väliinputoamistilanteita asunto ensin -politiikkaa noudattavissa asumisyksiköissä eri puolella Suomea.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä perustetut asunto ensin -asumisyksiköt ovat mahdollistaneet oman asunnon niille pitkäaikaisasunnottomille, joille on ollut vaikeinta löytää sopivaa asumismuotoa esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi. Tämän myötä asunnottomuutta on saatu vähennettyä, ja monen aikaisemmin pitkäaikaisasunnottoman tilanne on kohentunut.

Samalla asumisyksiköihin on muodostunut uudenlaisia väliinputoamistilanteita, joissa varsinkin kaikkein heikompikuntoisten tuki on vaarassa jäädä pelkän asumisen varaan.

”Kyse on ristiriitaisesta palvelurakenteesta, jossa muu palvelujärjestelmä odottaa asunto ensin -yksiköiltä kokonaisvaltaista hoivaa ja hoitoa, mutta sille ei ole varattu riittävästi resursseja. Yksiköt eivät ole hoitopaikkoja ja osalle asukkaita ne ovat myös liian haastava asuinympäristö”, toteaa päihdeasiamiestoiminnan kehittämis- ja edunvalvontakoordinaattori Riikka Perälä.
Elämänhallintaan tukea palveluilla
Selvityksessä todetaan, että tällä hetkellä on olemassa vasta hajanaisia käsityksiä siitä, mitä asunto ensin -politiikassa ja ylipäänsä palvelujärjestelmässä hahmoteltu asumisen ja avokuntoutuksen yhdistäminen voisi pitää sisällään. Myös sinänsä tärkeä valinnanvapauden periaate kääntyy pahimmassa tapauksessa asiakkaita vastaan.

”Yksi keskeinen selvityksessä esille noussut ongelma oli se, että päihdeongelmista kärsiviä asiakkaita ei välttämättä nähdä palvelujärjestelmässä laissa määriteltyinä erityisen tuen tarpeessa olevina asiakkaina. Epäonnistuneita palvelukontakteja, kuten hoidon keskeytyksiä tai myöhästymistä palveluista, selitetään omalla valinnalla. Osalla asiakkaista on kuitenkin suuria elämänhallinnan vaikeuksia, mikä vaikeuttaa asioimista”, toteaa Perälä.

”Asunnottomuuspolitiikka ei hyvistä tuloksistaan huolimatta ole vielä täysin kestävällä pohjalla. Asuntojen lisäksi tarvitaan asumista ja asiakkaiden elämänhallintaa pitkäjänteisesti tukevia palveluja. Yksi ratkaisu asunnottomuuteen liittyviin ongelmiin olisi kehittää systemaattisia palvelupolkuja ja -malleja niille, joilla palveluiden käyttö on kaikkien kaoottisinta ja haastavinta. Valinnanvapauden ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen ei tarkoita, ettei voi auttaa ja tukea”, toteaa Perälä.

Selvitystyötä on tehty vuosina 2016-2017. Haastatteluja on kahdestatoista Asunto ensin perustaisesta yksiköstä, jotka sijaitsevat 8 eri kunnassa.

Lue Asunto ensin? Asunto vain? -selvitys >>

10.04.2018